LANDE, 2000

Mä muistan sen päivän edelleen kuin eilisen.

Vaikka harvemmin enää mä sitä muistelen.

Escortti täynnä tyyppei, Ofeliaa ja Karjalaa.

Sitä hölmöö tunnetta, en enää takaisin mä saa.

Eppuja ja Oasista ja Fuckin, Pelle Miljoonaa,

Ismon Levottomat jalat, yhä saa mut tanssimaan.

Vanha rantasauna, kiukaalla makkaraa.

Uitiin vastarannalle ja piti takaskin jaksaa.

Se on olemassa vielä.

Paikka, jonne syntynyt mä oon.

Kai se on siellä vielä.

Vaikka traktori ruostuu pusikkoon.

Lahnat jutuissa leijui, oli siilit kaksmetrisii.

Ei enää tänään selvinpäin, tule sellasii idiksii.

Notskilla aamuun asti en oo valvonu jälkeen sen

Soitellu kuistilla skittaa valkolakkia ootellen.

Se on olemassa vielä.

Paikka, jonne syntynyt mä oon.

Kai se on siellä vielä.

Vaikka traktori ruostuu pusikkoon.

Lande ei oo enää paikka,

se oli lähtölaukaus vapauteen.

Kai kaupunkiin edelleen

mä matkaa teen.

Kai se on siellä vielä.

Vaikka traktori ruostuu pusikkoon.

Ei elämästä vielä tiedetty paskaakaan.

En ainakaan minä, mut kyl se vielä opettaa.