KADUILLA MANILAN

Pasig-joki laskee liejuaan

saastaiseen Manilanlahteen.

Lapset eivät sitä karsasta,

haiseva vesi, kylpylänään.

Liikenteen raaka melu

huumaa pään ja ahtaa keuhkoni.

Hukun viimeiseen aaltoon,

tuhansien Jeepneyjen aaltoon.

Lasiset tornit, kuin taivaan peilit. (Kun kuljen kaduilla Manilan)

Niiden varjoissa kodittomat lapset. (Kun kuljen kaduilla Manilan)

Maaniset äänitorvet huutaa, (Kun kuljen kaduilla Manilan)

kuin lokit reviiritaisteluissaan (Kun kuljen kaduilla Manilan)

Varjoissa kodittomat lapset.

Kun yksinäisyys kalvaa,

baarissa karaoke raikaa.

Yöt pimeät kuin hauta,

lyhdyt eivät ole valkeita.

Kadun leidit rivissä,

asennossa valmiit toimintaan.

Sotamaalaukset niin kauniit,

univormunsa kovin niukat.

Sirot tytöt tuoksuvat jasmiinilta. (Kun kuljen kaduilla Manilan)

Tästäkään ei tule viaton ilta. (Kun kuljen kaduilla Manilan)

Sirot tytöt tuoksuvat jasmiinilta.

Samat Manilanlahden lapsetko?

Kammattuina ja tutkinnoilla,

valloittamaan maailmaa?

Samat Manilanlahden lapsetko,

kammattuina ja tutkinnoilla?

Olen tainnut kävellä kauan.

Tainnut kävellä liian kauan.

Toivon puute luo pelottomuuden. (Kun kuljen kaduilla Manilan)

Lasten silmissä näen toivon uuden. (Kun kuljen kaduilla Manilan)

Varjoissa kodittomat lapset.

Tytöt tuoksuvat jasmiinilta.

Toivon puute luo pelottomuuden.

Kun kuljen kaduilla Manilan.